Miten pihdan eli ns jalokuusen erottaa tavallisesta kuusesta?

Neulasten alapinnassa on harmaat ilmarakojuovat. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Silmut ovat pyöreäkärkiset. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Runko on kauniin sileä. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Pihtoja ei kasva luonnonvaraisesti meillä. Ne ovat kaikki tuotu muualta päin, monet 1800-luvulla. Jotkut pihdat ovat kuitenkin hyviä leviämään, jonka takia metsässä voi törmätä oudon näköisiin pehmeäneulasiin kuusiin. Siperianpihtaa käytettiin paljon ennen aikaan puistoissa ja niiden jälkeläisiä voi helposti löytää villiintyneinä puistojen ympäristöistä. Pihtalajeja löytyy nykyään maastamme monta eri lajia ja joitakin voi kasvattaa aika pohjoisessakin.

Pihdan erottaa helposti meidän tavallisesta kuusesta. Pihdan neulaset ovat yleensä pehmeämpiä ja niiden alapinnalla on harmaita ilmarakojuovia. Joidenkin lajien neulaset tuoksuvat raikkaalle kun niitä murskaa kädessä. Silmut ovat pyöreät, kun taas kuusen silmut ovat teräväkärkiset. Pihdan runko on kauniin sileä myös vanhempana. Nuorten yksilöiden rungossa on pihkarakkuloita, joiden pinnan alla piilee runsas määrä pihkaa. Kävyt ovat vanhoinakin latvassa pystyasennossa, kun taas kuusen kävyt kaartuvat alaspäin hedelmöittymisen jälkeen.

Kaukaa katsottu monet pihdat ovat tasaisemman näköiset kuin tavallinen kuusi ja latva voi olla kapeahko. Monen pihdan latvaverso kuolee pois meidän talviolosuhteiden takia, jolloin latva haaroittuu. Usein näkee kaksilatvaisia pihtoja puistoissa.

Pihtojen neulaset pysyvät hyvin oksissa kiinni jonka takia pihtaoksia käytetään paljon kranssien tekoon. Neulaset kestävät oksassa jopa sisällä!