Lotan blogi: Arkisto

Peltomme on vieläkin kauttaaltaan lumen peitossa! Mutta auringonpaiste antaa toivoa ja ihanimmat yllätykset ovat punarinta omenapuun oksalla ja lumikellon kukkanuput perennapenkissä! Hitaasti mutta varmasti kevät tulee.

Heinäpeltomme laidalla näin eilen aamulla valkoisen pilkun, jonka luulin pieneksi lumikasaksi. Mutta kun otin kiikarit apuun näinkin että se oli valkoinen metsäjänis! Sillä oli seuranaan ruskea jänis. Koko päivän ne viettivät samassa paikassa metsän reunassa temmeltäen! Jänis on melkein kuuro ja sokea tähän aikaan vuodesta eikä juuri välitä meistä ihmisistä puhumattakaan muista eläimistä.

Aurinko paistaa, lempeä tuuli tuo etelästä makeita tuoksuja, linnut laulavat, eläimet nautiskelevat auringonpaisteessa ja syövät ahneesti kevään ensimmäiset vihreät jotka uskaltavat nostaa päänsä kuivan ruohikon seassa. Peurat tulevat illansuussa alas heinäpellollemme laiduntamaan ja jänikset hyppivät rohkeasti niiden seassa.

Saimme tänään nauttia ensimmäisistä retiiseistä! Bataviasalaattia maistoimme myös vaikkei ne vielä ole ihan kunnon kokoisia.

...kun kesähelle vaan jatkuu! Ensi viikolla on tiedossa kesän ensimmäinen kunnon vapaapäivä!  Menemme Hankoon nauttimaan merestä, hyvästä ruuasta ja kauniista huviloista! Onneksi saimme jopa huoneen huvilasta, vaikka tähän aikaan yöpymispaikat ovat Hangossa kiven alla!

...eli Syksy isolla S:llä! Tänään oli ensimmäistä kertaa oikea syystunnelma ulkona. Nyt ei enää pärjää ulkona pelkässä puserossa, vaan täytyy jo pistää huppari tai takki päälle kun menee ulos aamutuimaan keräämään vihanneksia.

Ukkonen jyrisi yhden illan ja yön aikana niin että saimme olla varuillamme, ettei kasvihuonetekniikka saa nokkiinsa! Oli oudon lämmin vaikka satoi vähän väliä. Tuntuu, kuin olisimme kuukauden verran perässä sääolosuhteissa. Voiko jo olla lokakuu!!