Nyt se sitten on täällä...

Saappaatkin olen raivannut esille kenkien sekasotkusta ja harjannut kesän hämähäkkiseitit varsista... Ihanaa kun ei kertaakaan tarvinnut pitää sadekelivaatteita päällä kesällä! Kyllä oli upea kesä! Haikeudella muistelen ihania aurinkoisia kesäiltoja, kun nyt katselen ulos ja iltaisin sumupilvet laskeutuvat pelloille ja kaikki muuttuu vähitellen harmaaksi ja sitten mustaksi. Valoja ei juuri näy... Ilma on kostean raaka, eivätkä harmaahanhetkaan jäkätä enää järvellä. Ovatkohan ne jo muuttaneet? Jossain vaiheessa niitä oli nelisensataa jäkättämässä. Päivittäin ne tekivät koelennon pohjoiseen päin ja laskeutuivat sitten takaisin järvelle. 

Katson kuvia alkukesästä ja pystyn vielä tuntemaan alkukevään ihanat tuoksut! Muistan varsinkin yhden kauniin kesäillan kun kävin koiran kanssa kääntymässä tiellämme ja kohtasin perhostoukan joka oli ylittämässä hiekkatiemme. Seurasin sen menoja jonkin aikaa (otin siitä jopa kuvan!) ja mietin kuinka mielettömältä tienylitys sellaiselta pieneltä otukselta voi tuntua, tai tuntuuko?! Silloin olin onnellisen epätietoinen loppukesän tulevasta perhostoukkariesasta!!

Kävin tänään keräämässä punaista ja vihreätä mangoldia ja nyt kun monet ötökät ovat jo poissa, mangoldit ovat kauniit ja rehevät! Yritin löytää jonkun syöntikelpoisen fenkolin, mutta kaikki olivat jo menneet kukkaan. Mutta yllätyksenä oli oma purjo, joka hiekkamaasta huolimatta on jaksanut kasvaa. Maistoin varsiselleriä ja totesin, ettei se vieläkään kuulu herkkuihini, saa sitten olla vaikka kuinka terveellistä! Kuiva kesä on oikein kiteyttänyt maun niin, että tuntuu melkein kuin kieli puutuisi aromeista! Tein herkkusalaattia kasvihuoneessa kasvavasta, hyvin pitsimäisen näköisestä rucolasta ja kauniista vuonankaalista, lehtisalaattirippeistä, keltaisista kirsikkatomaateista, basilikasta ja mozarellasta. Voi että oli hyvää! Nälkähän tässä tulee!

Nyt iltapalalle! Onneksi saa vielä omaa tomaattia ja kurkkua leivän päälle!!