Lämpö...

Omenapuu, jonka lehdet jäivät hyvin pieniksi ja käppyräisiksi keväällä (ötökkä kävi!), on pahasti myöhässä tänä vuonna. Nyt se tekee kukkia! Todella pieniä, kun lehdetkin ovat hyvin pienet. Se on jo kukkinut jonkin aikaa... saapa nähdä miten talvehtiminen sujuu kun rytmi on noin sekaisin. Sen näkee vasta tulevina vuosina. Suojaan sen kuitenkin nyt kunnolla etteivät jyrsijät pääse sen kimppuun talven aikana, heikentämään sen elinvoimaa ennestään.

Huomasin että pensasruusutkin ovat kukassa. Mutta ne ovat elinvoimaiset, jotta se ei pitäisi haittaa kovinkaan paljon. Syysmyrkkylilja kukkii myös rappusten vieressä todella kauniisti! Sitä on ilo katsella kun muut kukat ovat vähissä. 

Kasvihuoneesta tulee vielä tomaattia, kurkkua ja salaattia. Ei tarvi juuri kastella kun kasvien juuret ovat jo tässä vaiheessa osittain kasvihuoneen ulkopuolella ja saavat vettä luonnosta.  Krassi voi hyvin ja kukkii runsaasti kasvihuoneessa ja niin tekee myös moni yrttikasvi, joita on leikattu kesän aikana nipputavaraksi.

Järvemme hanhet ovat suunnistaneet kohti etelää. Nyt on hiljasta. Onneksi pikkulinnut laulavat vielä. Kävin eilen metsässä koiran kanssa ja sain mukaani suuren sadon suppilovahveroita. Samalla sain nauttia pikkulintujen laulusta. Se oli nautinto!

Mäkäriä ja polttiaisia on enemmän kuin vuosiin. Islanninhevoseni tuskistelee... kesäihottumaloimi on raavittu paloiksi vähän välillä ja sunnuntait menevätkin ompelun merkeissä. Itsekin tuskistelen kun istun tallin pihalla ompelemassa. Inhottavat otukset ovat melkein näkymättömän pieniä ja imevät verta päänahasta. Huivi on pakko olla päässä.