Puutarhurin syysmietteitä

Joskus mietin miten olisi asua etelässä missä kelit ovat kuivemmat ja lämpimämmät. Kuuma kesä, kuiva loppukesä, vähän viileämpi talvi sateineen ja sitten aikainen kevät ja ihanat kukinta-ajat. Voisi kasvattaa kaiken näköisiä ihania eksoottisia vihanneksia ilman kasvihuonetta ja talvettaa ihania yrttejä kuten laventelia ja rosmariinia ilman ongelmia.

Mitenköhän elämä sellaisessa maailmassa tuntuisi? Kesä olisi ehkä suomalaiselle iholle liian kuuma ja rasittava. Mutta ei tarvitsisi palella! Loppukesä olisi ehkä aika ruma kuivuudessaan kun on tottunut Pohjolan vehreyteen. Mutta kevät helmikuussa olisi loistavaa! ...vaikka ei se meidän helmikuukaan niin paha ole. Silloin kuin ensimmäiset kevätauringonsäteet alkavat loistaa meillä. Kevät on Suomessa kyllä maailman paras! Pitkät illat ihanine linnunlauluineen... tuoksut kevään kukista... ilmassa alkukesän raikasta viileyttä... en vaihtaisi niitä hetkiä pois millään hinnalla! 

Kesäkuukausien valo on niin tärkeä! Etelässä illat tuntuvat mitättömiltä kun aurinko laskee niin aikaisin. Mutta meillä talvikauden pimeys on kaikkein raskain. Kestäisin vielä kylmyyden ja loskan ja vesisateet, mutta pimeys... se vie kaiken voiman. Tällaisena päivänä kun tuntuu ettei päivää ole ollenkaan ja tietää että kolmisen kuukautta on näin ja vielä "paheneekin", pohtii muuttamista etelään.

Mutta mitä olisi kevään loisto ilman talven pimeyttä? Ehkä molempia pitää olla jotta toinen tuntuisi niin ihanalta kun se tuntuu. Ehkä tämäkin kuuluu luokkaan "kivi kengässä" (jos kulkee koko päivän kivi kengässä ja se hiertää ihon puhki ja aiheuttaa tuskaa ja kipua, mutta ei ota sitä pois ennen kuin ilta on tullut - niin sitten vasta osaa nauttia kivettömästä tilasta täysin rinnoin. Tällaisen tarinan joku viisas minulle joskus on kertonut...).

Talvipimeydessä suljen silmäni ja näen rantasaunan polun kesäkukkien peittämänä, tunnen alkukesän tuoksun, kuulen satakielen laulun leppämetsikössä ja tunnen lempeän tuulen ihollani. Voin tuntea kaiken aivan kuten se olisi tässä ja nyt. Onneksi voin muistaa ja haaveila! Onneksi voin sen tehdä!