Puuvanhukset

...parin syvän ojan jälkeen eteneminen olikin helpompaa. Maasto oli sekapuumetsää, ensi alkuun, jonka jälkeen ympäristö muuttui enemmän lehtipuumaiseksi.

Matkan varrella tuli vastaan harvinaiseksi jäänyt villi näsiä. Vielä muutama villi kukka oli vielä kukassa ja mustakonnanmarjasta roikkui mustia marjoja. Jokunen pikkulintukin vielä visersi ja lahdessa uiskenteli yksinäinen kyhmyjoutsenuros. Mehiläishaukalla oli pesä alueen niemellä ja vanhemmat pitivät kovaa ääntä lähestyessäni pesää. Valitettavasti pesä oli tyhjä - luultavasti jonkun pedon ansiosta - koska pesäpuun alla oli kuitenkin jälkiä pesueesta.

Alueella on komeita vanhoja tammia ja metsälehmuksia ym lehtipuita. Luonnonvaraisia metsälehmuksia näkee enää harvoin metsissämme. Tammet, ja varsinkin niistä yksi, oli todella komea ja sen verran paksu että "halaamiseen" tarvitaan kolme aikuista. Ihailin puita pitkään ja mietin niiden ikää. Tammi voi elää hyvin pitkään, mutta harvemmin se on niin vanha kuin mitä uskoisi. Arvioisin puun iäksi ehkä enintään 200 vuotta. Lehtipuu alue on kalkkirikasta maaperää ja ilmasto on lämmin ja suotuisa. Puu kasvaa tämän takia nopeasti ja vanhan näköinen puu voi olla yllättävän nuori. Alueen koivut ovat jo hyvin vanhoja, eli noin sata vuotiaita. Koivu ei ole yhtä pitkäikäinen.

Ihailin "vanhuuteen" kaatuneita puita ja miten ne saa jatkaa elämäänsä maanrajalla. Niiden rungossa elää erilaisia hyönteisiä ja sieniä. Linnut löytävät rungoista pesäkoloja ja ravintoa. Näin luonnon monimuotoisuus tulee esille. On todella antoisaa seurata miten luonto hyödyntää aivan kaiken.