Puut talviasussa: Jalavat

Jalavan uloimmat oksat ovat hentoja. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Lehtisilmut ovat pienet ja terävähköt. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Kukkasilmut ovat pallomaisen pyöreät. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Harvoin luonnonvarainen jalava tulee vastaan metsäkävelyllä. Meidän luonnonvaraisiin lajeihin kuuluvat kuitenkin sekä kynä- & vuorijalava. Molemmat pitävät tuoreista ja runsasravinteisista metsistä. Luonnonvaraiset puuyksilöt ovat rauhoitettuja ja kasvaa lähinnä Etelä-Suomessa, mutta viljeltyihin jalaviin voi sen sijaan törmätä puistoissa ja puutarhoissa Keski-Suomeen saakka.

Jalavan juuristo koostuu sekä syvälle menevistä paalujuurista, että laajalle leviävästä pintajuuristosta. Hyvän juuriston ansioista jalava kestää myrskyjä. Jalava kasvaa meillä kuitenkin puun kestävyyden äärirajoilla ja on sen takia herkkä meidän olosuhteissa. Monesti jalavaa, heikkoutensa takia, vaivaa erilaisia tuholaisia ja tauteja.

Jalavan latvaoksisto on ylöspäin suuntautunut. Latvan uloimmat oksat näyttävät kaukaa hiuksen hennoilta ja antavat puulle höyhenenkevyen olemuksen. Rungon kuori on kauan sileä, mutta halkeilee vanhemmiten verkkomaisesti ja muuttuu harmaanruskeaksi rosokaarnaksi.

Jalavan lehtisilmut ovat pieniä, suippoja ja teräväkärkisiä. Nuorin verso voi monesti olla karvainen (kynäjalava). Parhaiten jalavan tunnistaa pyöreistä, lähes pallomaisista, kukkasilmuista, joita voi nähdä latvan oksistossa.