Puut talviasussa: Metsävaahtera

Metsävaahteran latvasta tulee puolipallomainen. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Silmut kasvavat aina pareittain. (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Joskus latvassa näkee vielä edellisvuoden "neniä". (Klikkaa kuva suuremmaksi)

Metsävaahtera tuli Suomeen jääkauden jälkeen noin 4000 vuotta sitten, samalla kun tammi ilmestyi maahamme. Vaikka ilmasto on kylmentynyt sen jälkeen, metsävaahtera on kuitenkin jäänyt meille.

Vaahterat tunnistaa helposti varsinkin silmuista. Ne ovat aina vastakkain, eli kaksi vierekkäin. Siitä johtuen lehdet kasvavat myös vastakkain. Joskus sen huomaa jopa puun kasvutavasta. Monesti runko on haaroittunut ja haaroaminen jatkuu oksistossa silmuihin saakka. Sen takia latvan muodosta tulee puolipallomainen.

Nuorena metsävaahteran runko on sileä, harmaa tai vaaleanruskea. Myöhemmin runko muuttuu kapeauurteiseksi. Juuristo on voimakas ja tunkeutuu syvään. Nuoret versot ovat auringossa punaruskeat ja silmut tumman punaruskeat tai mustanruskeat. Muodoltaan ne ovat pyöreähköt, lähinnä munanmuotoiset. Latvasilmupari on aina muita isompia. Ne myös erottuvat hyvin kun tarkastelee latvaa. Talvella latvassa voi vielä olla "neniä" jäljellä, tai "nenien" varsia. Ne ovat myös parittain. "Nenät" ovat oikeastaan puun siementen "siivet", joiden avulla siemenet pystyvät, voimakkaan tuulen avulla, leviämään kauemmas emopuusta.

Metsävaahtera luetaan jaloihin lehtipuihin. Se viihtyy parhaiten multavassa, runsasravinteisessa ja kalkkipitoisessa maassa. Nuori vaahterantaimi sietää hyvin varjoa ja kasvaa nopeasti. Kehittyäkseen vanhaksi ja kauniiksi puuksi se vaatii kuitenkin myöhemmin valoa. Yleensä puusta ei tule juuri vanhempi kuin noin 150 vuotta. Metsävaahtera kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Suomessa.