Huonekasvit:Orkideat: Lisätietoa ja hoito-ohjeita

PERHOSKÄMMEKÄT

Perhoskämmekät ovat kotoisin Aasiasta ja Australiasta. Ne ovat yleisimpiä Suomessa kasvatettuja orkideoita, ja ne sopeutuvat helpoiten täkäläisiin olosuhteisiin. Useimmat myytävänä olevat perhoskämmekät ovat risteymiä, joita on jalostettu perhoskämmeköistä noin 20 000.

Perhoskämmeköillä ei ole lepoaikaa, vaan ne kasvavat vuoden ympäri. Ne voivat myös kukkia mihin vuodenaikaan tahansa.

Perhoskämmekän hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila on 18–24 °C läpi vuoden.
• Kasvi viihtyy valossa, mutta suoraa auringonpaahdetta kannattaa välttää; eteläikkuna voi olla kasville turhan paahteinen. Perhoskämmekät pärjäävät heikommissakin valo-oloissa, mutta niitä ei kannata sijoittaa huoneen pimeimpään nurkkaan.
• Kastele vasta, kun kasvualusta on varmasti kuivahtanut edellisen kastelun jäljiltä.
• Lannoita noin kolmen viikon välein läpi vuoden.
• Jos vastahankitun perhoskämmekän nuput kuivuvat, niin kasvi luultavasti reagoi äkilliseen olosuhteiden muutokseen.
• Sumuta lehtiä aina silloin tällöin, se pitää ne pölyttöminä. Kukkia ja nuppuja ei kannata sumuttaa, niihin voi jäädä läikkiä.
• Mikäli lehtien väliin jää kastelun tai sumutuksen yhteydessä vettä, ne kannattaa kuivata talouspaperin kulmalla. Liian kauan lehtihangoissa tai kasvupisteessä seisonut vesi voi mädännyttää koko kasvupisteen tai lehden irti.
• Ohikukkinutta kukintovartta ei kannata leikata pois, sillä perhoskämmekkä voi kukkia siitä uudelleen joko haaromalla tai kasvattamalla kärkeen uudet nuput. Kuolleet, selvästi ruskeat ja kuivuneet kukinnon osat voi leikata pois.
• Perhoskämmekät kasvattavat usein kukintovarteen pieniä poikasia, niin kutsuttuja keikejä. Kun keikissä on muutamia lehtiä ja 2-3 pari-kolmesenttistä juurta, voit leikata sen varovasti irti kukinnosta ja istuttaa sen omaan ruukkuunsa.
• Jos kasvi on pitkään kukkimatta, niin sitä voi koettaa piristää riittävällä yö- ja päivälämpötilan vaihtelulla. Jos yöllä on vähintään 5 astetta kylmempää kuin päivällä, niin kukkasilmut aktivoituvat, ja kasvi alkaa kukkia.
• Lisävalo on talvella hyödyksi, mutta ei pakollista.
• Perhoskämmeköitä voi lisätä kotioloissa vain keikeistä.

PUIKKOKÄMMEKÄT

Puikkokämmeköiden suvussa on yli 1000 Aasiasta ja Australiasta kotoisin olevaan luonnonlajia. Luonnonlajeja ei juurikaan ole myynnissä orkideatarhoja lukuun ottamatta, mutta risteymiä sitäkin enemmän, sillä ne ovat luonnonlajeja helppohoitoisempia. Puikkokämmekät ovat myös suosittuja leikkokukkia.

Kasvatuksen kannalta oleellista on tietää, että puikkokämmekäitä on kahdenlaisia: niitä, jotka vaativat viileän ja kuivan lepoajan, ja niitä, jotka viihtyvät lepoaikana lämpimämmässä, niukasti kasteltuina.

Viileää ja kuivaa lepoaikaa vaativat puikkokämmekät tunnistaa yksittäin tai pieninä ryhminä lehtihangoista pitkin hoikahkoa varsimukulaa kehittyvistä kukista. Lämpimämpää lepoaikaa vaativat tunnistaa siitä, että kukinto kehittyy varsimukulan latvaan, lehtien yläpuolelle.

Puikkokämmekän hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila:
• Viileää ja kuivaa lepoaikaa vaativat puikkokämmekät: Kesällä niin paljon lämpöä kuin mahdollista, lepoaikana 10–15 °C.
• Lepoaikana lämmintä vaativat puikkokämmekät: 18–30 °C, talvella voi olla hieman viileämpää, ei kuitenkaan alle 15 °C.
• Kasvi tarvitsee paljon valoa, talvella lisävalo on tarpeen. Suomen oloissa pohjoisikkuna ilman lisävaloa on puikkokämmeköille liian pimeä paikka.
• Kastele usein kasvukaudella, mutta anna kasvualustan kuivahtaa kastelujen välillä.
• Lepoajan kastelu: Viileää ja kuivaa lepoaikaa vaativat puikkokämmekät: Kasvi varistaa tavallisesti lehtensä lepoajaksi. Jos kasvi on riittävän viileässä, niin sitä ei tarvitse kastella lepoaikana lainkaan. Jos lämpötila käy liian korkealla, niin kasvia voi sumuttaa kevyesti, tai antaa sille talven aikana muutaman kerran pienen vesitilkan, jotta varsimukulat eivät nahistu.
• Lepoaikana lämmintä vaativat puikkokämmekät: Joskus kasvi varistaa lepoaikana lehtensä, toisinaan taas säilyttäa ne. Kastellaan huoneenlämmössä lepoaikanakin parin viikon välein, viileämmässä hieman harvemmin.
• Lehtensä varistanut varsimukula ei enää kasvata uusia lehtiä. Älä kuitenkaan leikkaa niitä pois, sillä ne toimivat kasvin vesi- ja ravinnevarastoina, joiden turvin uudet versot lähtevät kasvuun. Niistä voi myös kehittyä kukkia. Kuolleet varsimukulat kannattaa poistaa. Elävä varsimukula on sormin puristettaessa kiinteä, kun taas kuollut varsimukula on kurttuinen ja antaa selvästi myöten. Joskus kuollut varsimukula on kovaksi kuivunut ja helposti poikki napsahtava.
• Käytä puikkokämmeköillä pientä ruukkua.
• Lannoita kasvukaudella parin, kolmen viikon välein. Älä lannoita lepotilassa olevaa kasvia.
• Jotkin puikkokämmekät kasvattavat varsimukuloihinsa pieniä sivuversoja. Kun sivuversossa on muutamia pari-kolmesenttisiä juuria, voit leikata sen varovasti varresta irti ja istuttaa sen omaan ruukkuunsa.
• Voit lisätä puikkokämmeköitä jakamalla tai varsimukuloihin kasvaneista versoista.

VENUKSENKENGÄT

Kukkivia venuksenkenkiä on myynnissä kukinta-aikana syksystä alkukevääseen. Suku on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, ja siihen kuuluu sekä lämpimässä viihtyviä että talvella viileää vaativia lajeja. Kaupoissa myytävinä olevat venuksenkengät ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta risteymiä, joista on jalostamalla muokattu huonekasveina paremmin viihtyviä. Risteymät eivät myöskään pääsääntöisesti vaadi viileää lepoaikaa kukkiakseen.

Venuksenkengät ovat suhteellisen helppoja orkideoita, eikä risteymillä ole varsinaista lepoaikaa. Ne ovat kuitenkin erityisen herkkiä liikakastelulle. Tarkista kasvin kosteus työntämällä sormenpää varovasti kasvualustaan. Jos kasvualusta tuntuu kostealta, ei kasvia ole syytä kastella.

Kukin verso kukkii vain kerran, ja lajista tai risteymästä riippuen kukkia kehittyy samaan kukintoon yhdestä useampaan. Monikukkaisellakin venuksenkengällä on tavallisesti avoinna vain yksi kukka kerrallaan. Kukittuaan verso kuolee, mutta kasvattaa 1–3 uutta versoa tilalle, jotka kukkivat kasvettuaan täysikokoisiksi.

Venuksenkengän hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila on 15–24 °C kautta vuoden.
• Sijoita kasvi valoisaan paikkaan, mutta vältä suoraa auringonpaahdetta.
• Kastele kasvi vasta sitten, kun kasvualusta on varmasti kuivahtanut edellisen kastelun jäljiltä. Venuksenkengän juuret mätänevät helposti varsinkin talvella.
• Käytä mielellään pientä ruukkua, sillä se kuivaa riittävän nopeasti.
• Lannoita noin kolmen viikon välein keväästä kukinnan loppumiseen saakka. Sen jälkeen lannoituksessa kannattaa pitää taukoa.
• Mikäli lehtien väliin jää kastelun tai sumutuksen yhteydessä vettä, ne kannattaa kuivata talouspaperin kulmalla. Liian kauan lehtihangoissa tai kasvupisteessä seisonut vesi voi mädännyttää koko kasvupisteen tai lehden irti.
• Lisävalo on talvella hyödyksi, mutta ei pakollista.
• Venuksenkenkää voi lisätä jakamalla.

ODONTOGLOSSUM

Odontoglossum-ryhmään kuuluvien orkideoiden suosio on kasvanut viime aikoina suuresti. Ryhmän orkideoita myydään yleisesti kauppanimellä Cambria, vaikka tosiasiassa ne kuuluvat useisiin, pääasiassa jalostamalla syntyneihin sukuihin. Cambria-nimellä myytävät kasvit kuuluvat muun muassa seuraaviin sukuihin: Bakerara, Beallara, Burrageara, Colmanara, Crawshayara, Goodaleara, Maclellanara, Miltassia, Odontioda, Odontocidium, Odontoglossum, Odontonia, Stewartara, Vuylstekeara ja Wilsonara.

Kaikkia Odontoglossum-ryhmän orkideoita hoidetaan jokseenkin samalla tavalla. Kasvit voivat kukkia milloin tahansa, mutta useimmiten kukinta on syksyllä ja/tai keväällä.

Odontoglossum-ryhmän hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila on 15-24 °C kautta vuoden.
• Sijoita kasvi valoisaan paikkaan, mutta suojaa kesällä suoralta auringonpaisteelta.
• Näillä orkideoilla on pullea varsimukula, joka lähtee kasvuun vanhan varsimukulan tyvestä. Kasvia kannattaa kastella uuden verson kasvaessa melko reilusti, mutta kasvualusta saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kun uusi varsimukula on kasvanut täyteen kokoonsa, anna kasville lyhyt lepoaika vähentämällä kastelua niin, että kasvualusta saa kuivahtaa kastelujen välillä. Lepoaika virittää kukkasilmut kasvuun. Lisää kastelua taas, kun uudet versot lähtevät kasvuun.
• Lannoita kerran kuussa kukintaan saakka. Sen jälkeen pidä lannoituksessa tauko siihen saakka, kunnes uudet versot lähtevät kasvuun.
• Lisävalo on talvella hyödyksi, mutta ei pakollista.
• Odontoglossum-ryhmän orkideoita voi lisätä jakamalla.

KYMBIDIT

Kaakkoisaasialaiset kymbidit ovat kookkaita kasveja, joita käytetään myös leikkokukkina. Viihtyessään ne kasvavat voimakkaasti ja voivat vaatia lähes vuosittaisen uudelleen istuttamisen.

Kymbidit sopeutuvat erinomaisesti huoneolosuhteisiin. Niitä on kuitenkin vaikea kukittaa uudelleen, sillä ne kaipaavat paljon valoa ja viileää lepokautta kukkiakseen. Kymbidit viihtyvät mainiosti kesän ulkona kunhan ne suojataan auringonpaahteelta; sisälle niitä ei tarvitse tuoda ennen yöpakkasia.

Kymbideillä on myös erittäin vahva ja voimakas juuristo, ja perinteisen kaarnapohjaisen kasvualustan lisäksi niitä voi kasvattaa myös tavallisessa kukkamullassa.

Kymbidit kukkivat pääsääntöisesti lepokauden alussa syksyllä ja talvella.

Kymbidien hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila keväästä syksyyn on 20–25 °C, talvella yöaikaan 10–15 °C, päivällä 20 °C. Vasta riittävä ero yö- ja päivälämpötilojen välillä laukaisee kukinnan.
• Sijoita kasvi mahdollisimman valoisaan paikkaan, jossa se saa aurinkoa ainakin osan päivästä. Talvella lisävalo on hyödyksi.
• Kymbideillä on talvella viileä lepoaika. Lopeta kasvin kastelu kokonaan syksyllä, kun nuput alkavat kehittyä. Kasvi kukkii varsimukuloihin varastoimiensa veden ja ravinteiden turvin. Aloita kastelu varovasti keväällä, kun uudet versot lähtevät kasvuun. Kesällä kasville voi antaa huoletta vettä, sillä silloin se ei ole arka mätänemään. Syksyllä kastelua vähennetään asteittain, kunnes kastelu lopetetaan kokonaan nuppujen ilmestyessä.
• Jos kasvi on loppusyksyllä ja talvella liian lämpimässä, se saattaa alkaa kasvattaa uusia versoja lepotilaan siirtymisen ja kukinnan sijaan. Talvikasvu ilman kunnollista lisävaloa on heikkoa, eikä kasvi todennäköisesti kuki sinä vuonna. Talvella versojaan kasvattava kymbidi tarvitsee talvellakin kastelua, mutta kasvualustan on silloin hyvä kuvahtaa kastelujen välillä.
• Lannoita keväästä alkusyksyyn parin viikon välein, niin saat rotevan kasvin. Älä lannoita muulloin, edes silloin, jos kasvi kukinnan ja lepokauden sijaan alkaa kasvattaa uusia versoja.
• Voit lisätä kymbidejä jakamalla uudelleenistutuksen yhteydessä. Älä kuitenkaan jaa kasvia turhan pieniin paloihin, sillä kymbidit kukkivat sitä paremmin, mitä useampia varsimukuloita samassa ruukussa on.

MILTONIAT

Eteläamerikkalaiset miltoniat ovat hieman hankalia orkideoita, sillä ne reagoivat nopeasti hoitovirheisiin tai sopimattomiin olosuhteisiin.

Kauppojen miltoniat ovat pitkälle jalostettuja risteymiä, luonnonlajeja saa vain orkideoihin erikoistuneista tarhoista. Alkuperäiset luonnonlajit vaativat viileää talvella, mutta viileän vaatimus on onnistuttu kitkemään risteymiltä melko hyvin pois.

Miltonioiden hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila on 15–24 °C kautta vuoden.
• Sijoita kasvi valoisaan, mutta auringolta suojattuun paikkaan. Kesällä kasvi voi olla kauempana ikkunasta.
• Kastele säännöllisesti. Älä päästä kasvualustaa koskaan täysin rutikuivaksi, mutta älä myöskään pidä sitä jatkuvasti litimärkänä. Oikea kasteluaika on silloin, kun kasvualusta on kevyesti kuivahtanut edellisen kastelun jäljiltä.
• Kukinnan jälkeen miltonioilla on lyhyt lepoaika, jolloin ne eivät vaadi yhtä paljon vettä kuin muulloin. Älä kuitenkaan päästä kasvualustaa silloinkaan täysin rutikuivaksi.
• Lannoita kerran kuussa läpi vuoden.
• Lisävalo on talvella hyödyksi, mutta ei pakollista.
• Miltonioita voi lisätä jakamalla.

VANDAT

Vandat ovat kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Vanda-sukua on risteytetty paljon muiden aasialaisten orkideasukujen kanssa. Pääsääntöisesti markkinoilla on vandan ja ascocentrum-suvun välisiä risteymiä, joiden sukunimi on ascocenda. Jälkimmäiset ovat tavallisesti pienikokoisempia sekä pienempikukkaisempia, ja kukat ovat oransseja, keltaisia tai punertavia, kun vandoilla kukat ovat tavallisesti sinisiä tai violetteja.

Vandoja myydään joko rimakoreihin istutettuna tai korkeissa lasimaljakoissa, joissa on joko hyvin vähän tai ei lainkaan kasvualustaa. Tämä on vandoille sopiva kasvatustapa, sillä juurten pitää päästä kuivumaan mahdollisimman nopeasti kastelun jälkeen. Vandat ja niiden risteymät eivät viihdy kasvualustalla täytetyssä ruukussa.

Vandat kasvavat ympäri vuoden, eikä niillä ole lepoaikaa.

Vandojen hoito-ohjeita

• Sopiva lämpötila on 18–30 °C kautta vuoden.
• Vandat kaipaavat mahdollisimman paljon valoa, ne eivät ole pohjoisikkunan kasveja. Sijoita kasvi erittäin valoisaan paikkaan, mutta suojaa se keväällä ja kesällä suoralta auringolta ainakin osan päivästä. Kukkiakseen kunnolla vandat vaativat lisävaloa talvella.
• Ripusta rimakorissa kasvavat kasvit roikkumaan. Maljakossa kasvavat voi sijoittaa ikkunalaudalla.
• Kastele rimakorissa kasvavia kasveja joko sumuttamalla tai haalean suihkun alla niin, että juurten väri muuttuu harmaasta vihreäksi.
• Lasimaljakossa kasvaville kasveille voit kaataa maljakon pohjalle vettä siten, että juuret ovat veden peitossa, mutta itse kasvin tyvi ei ole vedessä. Kaada vesi noin puolen tunnin kuluttua maljakosta pois.
• Lasimaljakossa kasvavalle kasville riittää kastelu kerran tai pari kertaa viikossa, pelkässä rimakorissa kasvavaa on kasteltava useammin, kesällä jopa päivittäin.
• Mikäli lehtien väliin jää kastelun tai sumutuksen yhteydessä vettä, ne kannattaa kuivata talouspaperin kulmalla. Liian kauan lehtihangoissa tai kasvupisteessä seisonut vesi voi mädännyttää koko kasvupisteen tai lehden irti.
• Lannoita kerran kuussa läpi vuoden.
• Vandoja voi lisätä vain sivuversoista, joita toisinaan kasvaa lehtihankoihin. Sivuversossa pitää olla kaksi tai kolme kasvussa olevaa juurta, ennen kuin sen saa irrottaa emokasvista.